8.3.2013
Matkamme jatkui kohti tiukkaa tavoitettamme. Naisväki pitäisi saada palulennolle St. Martinille sunnuntaiksi 10.3. sekä allekirjoittaneen pitäisi noutaa tulolennolla kadonnut laukkunsa St. Martinin lentokentältä. Aamulla otimme suunnan kohti St. Bartsia joka olisi välietappi St. Martinille. Sattuneesta syystä tai toisesta ei aamulla ollut havaittavissa tuulen virettäkään vaan Karibianmeri oli lähes peilityyni. Matka alkoi siis totuttuun tapaan konevoimalla. Meri pysyi tyynenä loppupävän joten keskityimme merieläinten havannointiin, joka palkittiinkin lukuisilla valashavainnoilla päivän mittaan. Kun Bartsille oli matkaa vielä 18 nm pysähtyi veneen moottori yllätyksenä ja pyytämättä... Pienen tutkimisen jälkeen totesimme, että aluksen polttoainevarat olivat lopussa. Olimme keskellä autiota Karibianmerta purjeveneessä ilman tuulta. Siis täysin olemattoman tuulen ja aaltojen armoilla, ilman mahdollisuutta käyttää kone- tai purjevoimaa. Onneksemme emme olleet ainoa vene Barbudan ja St. Bartsin välillä vaan saimme VHF puhelimen avulla kutsuttua perässämme tulleen amerikkalaisen aluksen luoksemme. Heillä oli mukana kanisterissa 20 litraa varadieseliä, jotka ostimme sopuhintaan, jotta pääsisimme jatkamaan St. Bartsille.
Päädyimme Bartsille juuri ennen auringonalaskua ja vähäiseen polttoainemäärään vedoten saimme paikan kylän laiturissa. Laituripaikka luvattiin vain yhdeksi yöksi koska Ameriikan lumimyrskyjen vaikutuksesta olisi Karibialle asti tulossa pohjoisen puoleista maininkia joka nostaisi reilusti sataman vettä. Pahaksi onneksemme ei koko satamasta saanut polttoainetta vaan sitä piti käydä hakemassa taksilla saaren lentokentän luona olevalta bensa-asemalta. Polttoaine-episodin takia emme juuri ehtineet saareen tutustua mutta kävimme kuitenkin iltasella kävelyllä kaupungilla. Matkaoppaissa paikkaa mainostetaan mallien ja muun jet-setin lomailupaikkana mutta aika tavalliselta kaduilla näkynyt porukka tuntui. Kauppavalikoimasta löytyi kuitenkin maailman huippumuoti-, kello- ja korumerkkien myymälöitä.
9.3.2013
Aamulla tuuli oli virinnyt sen verran, että pääsimme edes pienen matkan purjehtimaan kohti St Martinia. Olimme menossa yöksi saaren lentokentän läheisen sisälaguunin marinaan, joka oli vain muutaman kerran päivässä avattavan nostoautotiesillan takana. Jäimme ankkuriin läheiselle rannalle ja kävimme katselemassa kohteen maailmakuulua päänähtävyyttä eli laskeutuvia lentokoneita... Kiitorata alkaa pari sataa metriä saaren rannasta ja siinä välissä on vielä autotie ja uimaranta. Uimarannalla voikin siis katsoa kun ulapalta lähestyvä jumbojetti tuntuu laskeutuvan suoraan päällesi, ylittäen sinut korvia huumaavan melun säestyksellä vain parinkymmenen metrin korkeudella, laskeutuen sitten takanasi kiitoradalle. Ikimuistoinen kokemus.
Nostosilta avautui klo 17:30 joten kiiruhdimme takaisin veneelle. Sillanpielen baarin terassilla oli paljon turisteja ihmettelemässä sisäänajoamme. Sisälaguuni tuntui aika sekavalta satoine ankkuroituine aluksineen ja sokkeloiselle rantaviivalle levittäytyneine marinoineen. Löysimme kuitenkin paikan itsellemme IGY marinasta, jossa oli pari muutakin suomalaisvenettä mm. Purjelaivasäätiön Vahine. Kävin illalla lentokentällä etsimässä laukkuani mutta huonoin tuloksin kun tarvittavaa henkilökuntaa ei ollut paikalla. Onneksi seuraavana päivänä tärppäsi vaikka silloinkin meinasi tulla vesiperä kun eivät löytäneet laukkua minun nimelläni. Olimme Helsingissä tsekanneet usean henkilön laukut sisään samaan aikaan ja laukku oli mennyt Jarin nimelle...
Teimme illalla vielä pienen kävelykierroksen kylille. Paikka tuntuin olevan jenkkituristeille pyhitetty rantalomakohde josta oli perinteinen karibialainen kulttuuri kaukana. Kävimmekin syömässä hampurilaiset ja palasimme veneelle. Marinan vieressä olisi ollut muutama mukavan oloinen ravintola mutta olivat jo kiinni.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Antigua - Barbuda
5.3.2013
Antigua vaikutti sen verran mukavalta paikalta, että päätimme viettää siellä kokonaisen päivän. Miesväki teki aamutuimaan paikallisen rantapojan suosituksesta valokuvausretken satamalahtea reunustavalle mäelle. Mäki vaikutti niin matalalta, että sinne kävelisi nopeasti rantasandaaleilla. Vaikutelma osoittautui vääräksi... Alun selkeä ja leveä polku muuttui jyrkäksi ja osin hankalakulkuiseksi kun piti nousta kivien yli ja kallioreunoja pitkin. Maisemat ylhäällä kuitenkin palkitsiva tkiipeäjät. Mäen päältä näki koko satamalahden veneineen sekä mäen toiselle puolelle merelle. Harjanteella oli myös vanhojen linnoitusten raunioita. Polku jatkui ja jatkui edelleen ja kun kenkävalinta alkoi hiertää jaloissa, niin poikkesimme sivupolulle jolta pääsimme satamaan vievälle tielle. Alunperin lyhyeksi luulemamme kävely olikin kestänyt yli tunnin.
Olimme harkinneet veneen siirtoa saaren länsirannan Jolly Harbouriin mutta kun aamutoimet olivat venähtäneet, niin päätimme jäädä vielä yöksi English Harbouriin ja lähteä autolla kiertelemään saaren nähtävyyksiä ja etsimään ruokakauppaa. Harkitsimme auton vuokraamista (pikkubussi 100us$/päivä + pakollinen ajolupa kai muutaman kympin) mutta päädyimme ottamaan taksin, joka 150us$:lla lupasi kierrättää meitä 6 tuntia muutamassa nähtävyydessä sekä kaupassa. Taksi osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Tiet olivat todella huonosti viitoitettuja ja kun liikennekin oli vasemmanpuoleinen, niin autoilu olisi saattanut mennä nähtävyyksien katsomisen sijaan nähtävyyksien etsimiseen. Nähtävyyksiksemme valikoitui kaksi uimarantaa Half moon bay sekä Long bay. Half moon bay on maailman kauneimpien uimarantojen listoillekin päässyt kuun sirpin muotoinen pitkä valkohiekkainen uimaranta. Meidän rantanälkäämme še ei kuitenkaan täysin tyynnyttänyt. Teimme siellä ensin pikaiset pulahdukset, seurasimme paikallisen harppuunakaastajan kalanperkuuta ja söimme hampurilaiset rannan ravintelissa. Seuraavaksi suuntasimme Long beachille snorklailemaan. Veden alta löytyi koralliriuttoja joiden välissä oli kapeita uimiseen sopivia kanavia. Vedessä uiskenteli paljon pieniä erivärisiä kaloja. Long beachilta suuntasimme taksikuskin suosittelemaan suureen kauppaan täydentämään ruoka- ja tarvikevarastojamme.
6.3.2013
Seuraavana aamuna jätimme Antiguan taakse ja otimme suunnan kohti samaisen valtion toista saarta Barbudaa. Pian lähdön jälkeen meitä vastaan tuli katamaraani joka alkoi tehdä outoja kevätjuhlaliikkeitä edessämme. Syyksi osoittautui kaksi valasta, ilmeisesti emo ja poikanen, jotka uiskentelivat aivan lähellämme. Ihastelimme pienen aikaa kameroiden kanssa näiden suurien luontokappaleiden uintia ja lähdimme jatkamaan matkaa. Lähes kaikille tämä oli ensimmäinen kohtaaminen valaiden kanssa. Päivä oli poikkeuksellisen pilvinen ja seurasimme päivän aikana ainakin kahden suuren saderintaman liikkeitä. Toinen ylitti Antiguaa lännestä ja saimme sen onnnistuneesti väistettyä kun kiersimme saaren itäkautta. Seuraava saderintama oli edessämme ylittäen ilmeisesti Barbudaa. Saarta emme kuitenkaan nähneet sen mataluuden sekä sateiden takia. Saderintamat muuttivat myös tuulia. Kaakkoinen sivumyötäinen vaihtui pohjoiseen eli vastatuuleksi lähestyessämme saderintamaa. Lyhyen purjehdushetken jälkeen jouduimme laskemaan purjeet ja konettelimme suurimman osan pitkästä päivämatkasta.
Suojaisan sataman/ankkuripaikan valinta osoittautui myös hankalasti muuttuvien tuulien takia. Barbudan etelärannikko olisi pohjoistuulelta suojassa mutta siellä olevat matalat riutata aiheuttaisivat omat hankaluutensa navigointiin ja ankkuripaikan löytämiseen. Pilvinen ja sateinen sää heikentäisi myös riuttojen näkymistä. Päädyimmekin jatkamaan saaren länsirannikolle jossa olisi yhdentoista mailin ranta (11 mile beach). Ranta olisi suojaton pohjoistuulella mutta arvelimme tuulen kääntyvän idän puolelle rintaman ylitettyä saaren. Arvelumme osoittautui oikeaksi ja onnistuimme myös väistämään tämänkin saderintaman. 11 mile beach osoittautui upeaksi paikaksi. Ilmeisesti n. 17km pitkä valkoinen (lähes) autio hiekkaranta. Ihmisiä ei rannalla näkynyt ja rakennuksikin oli vain muutama. Yksi hotelli kauempana pohjoisessa mutta ankkuroiduimme itse lähelle autiota rantabaaria jonka vieressä oli kalastajien maja. Rannalla oli ankkurissa vain pari muuta venettä joista toisessa oli Suomen lippu perässä. Ehdimme tehdä lyhyet uitisessiot ennen kuin saimme ihailla hienoa auringonlaskua.
7.3.2013
Seuraavana aamuna putputteli veneellemme kumivene, jossa oli suomalaisveneen pariskunta. Vaihdoimme kuulumisia. Kertoivat olevansa häämatkalla, vuoden sellaisella. Aikoivat purjehtia veneensä Kanadaan asti. Lyhyen rupatteluhetken jälkeen pariskunta lähti rantaan. Me laskimme oman kumiveneemme veteen ja miesväki suuntasi snorklusvälineiden kanssa läheiselle riutalle. Vedessä oli kuitenkin huono näkyvyys kun pohjoisen puolelta tulleet aallot olivat sekoittaneet merenpohjan hiekan liikkeelle. Lyhyen snorklailun jälkeen palasimme Thaleialle. Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan rantaan. Ranta oli parin sadan metrin levyinen kannas jonka takaa löytyi saaren sisälaguuni, jonka toisella puolella oli saaren pääkaupunki. Laguunin yli pääsisi kalastajien veneellä mutta kalastajat eivät olleet paikalla.
Pyörittyämme rannalla hetken saapui laguuninpuoleiseen laituriin vene, jossa oli suomalaispariskunta sekä amerikkalaisperhe. Kuljettajana oli toinen rannan kalastajista. Kertoivat käyneensä katsomassa läheistä fregattilintuyhdyskuntaa sekä pääkaupungissa. Sovimme kalastajan kanssa samanlaisesta reissusta mutta toisessa järjestyksessä kun kalastajan piti päästä tankkaamaan veneensä kaupungissa. Hintaa miedän kuuden hengen reissulle tuli 190ec$. Laguunin ylitys sujui nopeasti moottoriveneellä ja kävimme tekemässä pienen kävelylenkin kaupungissa kun kalastaja kävi hakemassa autoll bensaa jostain. Kaupunki oli pieni eikä turisteja tai palveluja juuri näkynyt. Kun kalastaja oli saanut veneensä tankattua, lähdimme ajelemaan kohti laguunin pohjoisosassa olevaa lintuyhdyskuntaa. Avovesiosuuden jälkeen alkoi mangrovepuiden reunustama suistoalue ja pian alkoikin taivaalla näkyä tämän maan kansallislintuja eli fregattilintuja lukemattomin määrin. Kyseessä on maailman suurin fregattilintuyhdyskunta ja lintuja oli tuhansia. Saarella asui ihmisiä n. 1500 ja opaskirjan mukaan lintuja on kymmenkertainen määrä. Lintujen pesimäkausi oli kesken ja mangrovepuissa olevissa pesissä näkyi koiraita (punainen leukapussi), naaraita sekä untuvapeitteisiä poikasia. Lisäksi taivas oli täynnä lentäviä lintuja. Ajoimme veneellä ihan parin metrin päästä pesivistä linnuista eivätkä ne häiriintyneet meistä yhtään. Koko ajan kalastaja kertoi linnuista ja niiden elintavoista. Palasimme yhdyskunnasta takaisin kalastajien majalle ja jäimme vielä uimaan upealle paratiisirannalle.
Antigua vaikutti sen verran mukavalta paikalta, että päätimme viettää siellä kokonaisen päivän. Miesväki teki aamutuimaan paikallisen rantapojan suosituksesta valokuvausretken satamalahtea reunustavalle mäelle. Mäki vaikutti niin matalalta, että sinne kävelisi nopeasti rantasandaaleilla. Vaikutelma osoittautui vääräksi... Alun selkeä ja leveä polku muuttui jyrkäksi ja osin hankalakulkuiseksi kun piti nousta kivien yli ja kallioreunoja pitkin. Maisemat ylhäällä kuitenkin palkitsiva tkiipeäjät. Mäen päältä näki koko satamalahden veneineen sekä mäen toiselle puolelle merelle. Harjanteella oli myös vanhojen linnoitusten raunioita. Polku jatkui ja jatkui edelleen ja kun kenkävalinta alkoi hiertää jaloissa, niin poikkesimme sivupolulle jolta pääsimme satamaan vievälle tielle. Alunperin lyhyeksi luulemamme kävely olikin kestänyt yli tunnin.
Olimme harkinneet veneen siirtoa saaren länsirannan Jolly Harbouriin mutta kun aamutoimet olivat venähtäneet, niin päätimme jäädä vielä yöksi English Harbouriin ja lähteä autolla kiertelemään saaren nähtävyyksiä ja etsimään ruokakauppaa. Harkitsimme auton vuokraamista (pikkubussi 100us$/päivä + pakollinen ajolupa kai muutaman kympin) mutta päädyimme ottamaan taksin, joka 150us$:lla lupasi kierrättää meitä 6 tuntia muutamassa nähtävyydessä sekä kaupassa. Taksi osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Tiet olivat todella huonosti viitoitettuja ja kun liikennekin oli vasemmanpuoleinen, niin autoilu olisi saattanut mennä nähtävyyksien katsomisen sijaan nähtävyyksien etsimiseen. Nähtävyyksiksemme valikoitui kaksi uimarantaa Half moon bay sekä Long bay. Half moon bay on maailman kauneimpien uimarantojen listoillekin päässyt kuun sirpin muotoinen pitkä valkohiekkainen uimaranta. Meidän rantanälkäämme še ei kuitenkaan täysin tyynnyttänyt. Teimme siellä ensin pikaiset pulahdukset, seurasimme paikallisen harppuunakaastajan kalanperkuuta ja söimme hampurilaiset rannan ravintelissa. Seuraavaksi suuntasimme Long beachille snorklailemaan. Veden alta löytyi koralliriuttoja joiden välissä oli kapeita uimiseen sopivia kanavia. Vedessä uiskenteli paljon pieniä erivärisiä kaloja. Long beachilta suuntasimme taksikuskin suosittelemaan suureen kauppaan täydentämään ruoka- ja tarvikevarastojamme.
6.3.2013
Seuraavana aamuna jätimme Antiguan taakse ja otimme suunnan kohti samaisen valtion toista saarta Barbudaa. Pian lähdön jälkeen meitä vastaan tuli katamaraani joka alkoi tehdä outoja kevätjuhlaliikkeitä edessämme. Syyksi osoittautui kaksi valasta, ilmeisesti emo ja poikanen, jotka uiskentelivat aivan lähellämme. Ihastelimme pienen aikaa kameroiden kanssa näiden suurien luontokappaleiden uintia ja lähdimme jatkamaan matkaa. Lähes kaikille tämä oli ensimmäinen kohtaaminen valaiden kanssa. Päivä oli poikkeuksellisen pilvinen ja seurasimme päivän aikana ainakin kahden suuren saderintaman liikkeitä. Toinen ylitti Antiguaa lännestä ja saimme sen onnnistuneesti väistettyä kun kiersimme saaren itäkautta. Seuraava saderintama oli edessämme ylittäen ilmeisesti Barbudaa. Saarta emme kuitenkaan nähneet sen mataluuden sekä sateiden takia. Saderintamat muuttivat myös tuulia. Kaakkoinen sivumyötäinen vaihtui pohjoiseen eli vastatuuleksi lähestyessämme saderintamaa. Lyhyen purjehdushetken jälkeen jouduimme laskemaan purjeet ja konettelimme suurimman osan pitkästä päivämatkasta.
Suojaisan sataman/ankkuripaikan valinta osoittautui myös hankalasti muuttuvien tuulien takia. Barbudan etelärannikko olisi pohjoistuulelta suojassa mutta siellä olevat matalat riutata aiheuttaisivat omat hankaluutensa navigointiin ja ankkuripaikan löytämiseen. Pilvinen ja sateinen sää heikentäisi myös riuttojen näkymistä. Päädyimmekin jatkamaan saaren länsirannikolle jossa olisi yhdentoista mailin ranta (11 mile beach). Ranta olisi suojaton pohjoistuulella mutta arvelimme tuulen kääntyvän idän puolelle rintaman ylitettyä saaren. Arvelumme osoittautui oikeaksi ja onnistuimme myös väistämään tämänkin saderintaman. 11 mile beach osoittautui upeaksi paikaksi. Ilmeisesti n. 17km pitkä valkoinen (lähes) autio hiekkaranta. Ihmisiä ei rannalla näkynyt ja rakennuksikin oli vain muutama. Yksi hotelli kauempana pohjoisessa mutta ankkuroiduimme itse lähelle autiota rantabaaria jonka vieressä oli kalastajien maja. Rannalla oli ankkurissa vain pari muuta venettä joista toisessa oli Suomen lippu perässä. Ehdimme tehdä lyhyet uitisessiot ennen kuin saimme ihailla hienoa auringonlaskua.
7.3.2013
Seuraavana aamuna putputteli veneellemme kumivene, jossa oli suomalaisveneen pariskunta. Vaihdoimme kuulumisia. Kertoivat olevansa häämatkalla, vuoden sellaisella. Aikoivat purjehtia veneensä Kanadaan asti. Lyhyen rupatteluhetken jälkeen pariskunta lähti rantaan. Me laskimme oman kumiveneemme veteen ja miesväki suuntasi snorklusvälineiden kanssa läheiselle riutalle. Vedessä oli kuitenkin huono näkyvyys kun pohjoisen puolelta tulleet aallot olivat sekoittaneet merenpohjan hiekan liikkeelle. Lyhyen snorklailun jälkeen palasimme Thaleialle. Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan rantaan. Ranta oli parin sadan metrin levyinen kannas jonka takaa löytyi saaren sisälaguuni, jonka toisella puolella oli saaren pääkaupunki. Laguunin yli pääsisi kalastajien veneellä mutta kalastajat eivät olleet paikalla.
Pyörittyämme rannalla hetken saapui laguuninpuoleiseen laituriin vene, jossa oli suomalaispariskunta sekä amerikkalaisperhe. Kuljettajana oli toinen rannan kalastajista. Kertoivat käyneensä katsomassa läheistä fregattilintuyhdyskuntaa sekä pääkaupungissa. Sovimme kalastajan kanssa samanlaisesta reissusta mutta toisessa järjestyksessä kun kalastajan piti päästä tankkaamaan veneensä kaupungissa. Hintaa miedän kuuden hengen reissulle tuli 190ec$. Laguunin ylitys sujui nopeasti moottoriveneellä ja kävimme tekemässä pienen kävelylenkin kaupungissa kun kalastaja kävi hakemassa autoll bensaa jostain. Kaupunki oli pieni eikä turisteja tai palveluja juuri näkynyt. Kun kalastaja oli saanut veneensä tankattua, lähdimme ajelemaan kohti laguunin pohjoisosassa olevaa lintuyhdyskuntaa. Avovesiosuuden jälkeen alkoi mangrovepuiden reunustama suistoalue ja pian alkoikin taivaalla näkyä tämän maan kansallislintuja eli fregattilintuja lukemattomin määrin. Kyseessä on maailman suurin fregattilintuyhdyskunta ja lintuja oli tuhansia. Saarella asui ihmisiä n. 1500 ja opaskirjan mukaan lintuja on kymmenkertainen määrä. Lintujen pesimäkausi oli kesken ja mangrovepuissa olevissa pesissä näkyi koiraita (punainen leukapussi), naaraita sekä untuvapeitteisiä poikasia. Lisäksi taivas oli täynnä lentäviä lintuja. Ajoimme veneellä ihan parin metrin päästä pesivistä linnuista eivätkä ne häiriintyneet meistä yhtään. Koko ajan kalastaja kertoi linnuista ja niiden elintavoista. Palasimme yhdyskunnasta takaisin kalastajien majalle ja jäimme vielä uimaan upealle paratiisirannalle.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Guadeloupe - Petite Terre - Antigua
Kiitos ilmeisesti Charles de Gaullen lentokentän matkalaukkuvirkailijoiden, on allekirjoittanut saanut kokeilla käytännössä miltä tuntuu matkustaa maailman ääriin mukanaan vain passi ja hammasharja kun matkalaukku ei tullut koskaan perille Helsinki - Pariisi lennolta. No, onneksi täällä pärjää hyvin vähäisellä varustuksella. Sortsit jalassa pärjää ympäri vuorokauden ja päivällä on liian kuuma pitää paitaa. Kävin kuitenkin ostamassa muutaman t-paidan, pyyhkeen, hellehatun ja rantasandaalit. Näillä mennään ja lisää saa hankittua saarilta.
Guadeloupen marina vaikutti palveluidensa puolesta hyvältä paikalta mutta ei houkutellut jäämään sen pidemmäksi, joten kauppakierroksen ja tulliselvittelyiden jälkeen irrotimme köydet laiturista ja lähdimme kohti autioita Petite Terren saaria Guadeloupen kaakkoispuolella. Saaret on luonnonsuojelualuetta mutta niiden välissä on poijuja joihin veneilijät voivat kiinnittyä. Pääsimme perille vähän ennen auringonlaskua joten ehdimme tehdä pikaisen snorkailureissun salmen kirkkaissa ja matalissa (< 4m) vesissä. Sukellus palkittiin kun näköpiiriin ilmestyi rausku jonka päällä, melkein ihossa kiinni sen liikkeitä seurasi tiiviisti vielä musta kala. Päivällisen jälkeen työnsimme vielä kumiveneen veteen ja ajelimme sillä katselemaan etelänpuoleisen saaren palmurantaa. Saaressa oli majakka joka oli pimeyden laskettua syttynyt mutta emme lähteneet sitä vielä näin pimeässä etsimään ja ehkä parempi niin...
Seuraavan päivän pyhitimme snorklailulle ja vedestä löytyikin mm. lisää rauskuja, kilpikonnia sekä isoja (max. n. 1,5m) ja pieniä kaloja. Teimme päivällä myös kävelyretken majakkasaaren luontopolulla, jonka varrella mm. törmäsimme keskellä pusikkoja polullamme makaaviin iguaaneihin. Pari niistä oli niin keskittyneitä omiin reviiritaisteluihinsa, että eivät meinanneet päästää meitäkään ohi mutta onnistuimme siinä lopulta. Luontopolku kävi vielä majakan luona sekä saaren itärannalla jossa ilmeisesti Afrikasta asti tulleet isot aallot heittivät valtavat pärskeet osuessaan rantakallioihin. Luontopolun loppupäässä, kun palasimme snorklailurannalle näimme vielä rantatörmän yläperspektiivistä rannan matalassa vedessä pienen hain jahtaamassa kaloja ja rannalle päästyämme näimme rantavedessä vielä toisenkin pikkuhain. Hai"vaarasta" huolimatta innostuimme snorkailemaan rannan vesissä mutta enempää haikohtaamisia emme saaneet, rauskuja ja kilpikonna kuitenkin vielä löytyi. Päivä oli tarjonnut luontoihmeitä pidemmänkin ajan tarpeisiin.
Seuraavana aamuna heräsimme ennen auringonnousua (eli klo 6), sillä edessä olisi pitkä yli 60 merimailin purjehdus pohjoiseen Antigualle. Aamu oli hyvin tyyni joten tyydyimme ajamaan koneella purjehtimisen sijaan. Toivoimme tuulen nousevan päivän valjetessa. Tavoitteemme oli olla Antigualla ennen auringon laskua n. klo 18 mutta sitten huomasimme purjehdusoppaista että tulli määränpäässämme English Harbourissa menisi kiinni klo 16 jolloin aikataulumme olisi hyvin tiukka. Näin kevyillä tuulilla emme ehtisi purjehtimalla ajoissa perille joten jouduimme ajamaan lähes koko matkan koneella. Ehdimme kuitenkin nostaa purjeet tunniksi jolloin vauhtimme tippui puoleen mutta pääsimme nauttimaan purjehduksen hurmastaja silti ehdimme vielä ajoissa perille. Allekirjoittaneen piti veneen kipparina käydä satamassa tullissa, maahantuloviranomaisella (immigrations) sekä satamaviranomaisella. Onneksi olivat samassa rakennuksessa, vain eri tiskeillä, jolloin paperien pyörittelystä selvittiin kohtuu kivuttomasti. Saimme veneemme sataman laituriin, jolloin hintaa yhdelle yölle tuli 104 us $ ( paikallinen valuutta on ec $ eli Itä-Karibian dollari). Maksu sisälsi satamamaksun lisäksi jonkun purjehdusluvan ja pääsymaksut sataman museoalueelle. Satama on englannin merivoimien 1700-luvulla rakentama ja täynnä vanhoja rakennuksia siltä ajalta.
Lähetetty iPadista
Guadeloupen marina vaikutti palveluidensa puolesta hyvältä paikalta mutta ei houkutellut jäämään sen pidemmäksi, joten kauppakierroksen ja tulliselvittelyiden jälkeen irrotimme köydet laiturista ja lähdimme kohti autioita Petite Terren saaria Guadeloupen kaakkoispuolella. Saaret on luonnonsuojelualuetta mutta niiden välissä on poijuja joihin veneilijät voivat kiinnittyä. Pääsimme perille vähän ennen auringonlaskua joten ehdimme tehdä pikaisen snorkailureissun salmen kirkkaissa ja matalissa (< 4m) vesissä. Sukellus palkittiin kun näköpiiriin ilmestyi rausku jonka päällä, melkein ihossa kiinni sen liikkeitä seurasi tiiviisti vielä musta kala. Päivällisen jälkeen työnsimme vielä kumiveneen veteen ja ajelimme sillä katselemaan etelänpuoleisen saaren palmurantaa. Saaressa oli majakka joka oli pimeyden laskettua syttynyt mutta emme lähteneet sitä vielä näin pimeässä etsimään ja ehkä parempi niin...
Seuraavan päivän pyhitimme snorklailulle ja vedestä löytyikin mm. lisää rauskuja, kilpikonnia sekä isoja (max. n. 1,5m) ja pieniä kaloja. Teimme päivällä myös kävelyretken majakkasaaren luontopolulla, jonka varrella mm. törmäsimme keskellä pusikkoja polullamme makaaviin iguaaneihin. Pari niistä oli niin keskittyneitä omiin reviiritaisteluihinsa, että eivät meinanneet päästää meitäkään ohi mutta onnistuimme siinä lopulta. Luontopolku kävi vielä majakan luona sekä saaren itärannalla jossa ilmeisesti Afrikasta asti tulleet isot aallot heittivät valtavat pärskeet osuessaan rantakallioihin. Luontopolun loppupäässä, kun palasimme snorklailurannalle näimme vielä rantatörmän yläperspektiivistä rannan matalassa vedessä pienen hain jahtaamassa kaloja ja rannalle päästyämme näimme rantavedessä vielä toisenkin pikkuhain. Hai"vaarasta" huolimatta innostuimme snorkailemaan rannan vesissä mutta enempää haikohtaamisia emme saaneet, rauskuja ja kilpikonna kuitenkin vielä löytyi. Päivä oli tarjonnut luontoihmeitä pidemmänkin ajan tarpeisiin.
Seuraavana aamuna heräsimme ennen auringonnousua (eli klo 6), sillä edessä olisi pitkä yli 60 merimailin purjehdus pohjoiseen Antigualle. Aamu oli hyvin tyyni joten tyydyimme ajamaan koneella purjehtimisen sijaan. Toivoimme tuulen nousevan päivän valjetessa. Tavoitteemme oli olla Antigualla ennen auringon laskua n. klo 18 mutta sitten huomasimme purjehdusoppaista että tulli määränpäässämme English Harbourissa menisi kiinni klo 16 jolloin aikataulumme olisi hyvin tiukka. Näin kevyillä tuulilla emme ehtisi purjehtimalla ajoissa perille joten jouduimme ajamaan lähes koko matkan koneella. Ehdimme kuitenkin nostaa purjeet tunniksi jolloin vauhtimme tippui puoleen mutta pääsimme nauttimaan purjehduksen hurmastaja silti ehdimme vielä ajoissa perille. Allekirjoittaneen piti veneen kipparina käydä satamassa tullissa, maahantuloviranomaisella (immigrations) sekä satamaviranomaisella. Onneksi olivat samassa rakennuksessa, vain eri tiskeillä, jolloin paperien pyörittelystä selvittiin kohtuu kivuttomasti. Saimme veneemme sataman laituriin, jolloin hintaa yhdelle yölle tuli 104 us $ ( paikallinen valuutta on ec $ eli Itä-Karibian dollari). Maksu sisälsi satamamaksun lisäksi jonkun purjehdusluvan ja pääsymaksut sataman museoalueelle. Satama on englannin merivoimien 1700-luvulla rakentama ja täynnä vanhoja rakennuksia siltä ajalta.
Lähetetty iPadista
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Karibianmeren kutsu
Karibianmeren kutsu alkaa käydä sietämättömäksi. Laukut pakattu. Passi ja lompakko taskussa. Edessä kahden ja puolen viikon matka Atlanttin taakse Karibianmerelle. Lento Pariisin kautta Guadeloupelle. Sieltä purjehtien Thaleialla pohjoiseen kiertelemään Pienten Antillien suojanpuolen saaria Antigua, Barbuda, Saint Kitts, Nevis, Statia, Saint Barts, Saba, Saint Martin tai ainakin jotain niistä. Tai näin on ainakin suunniteltu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)