St. Barts - St. Martin

8.3.2013
Matkamme jatkui kohti tiukkaa tavoitettamme. Naisväki pitäisi saada palulennolle St. Martinille sunnuntaiksi 10.3. sekä allekirjoittaneen pitäisi noutaa tulolennolla kadonnut laukkunsa St. Martinin lentokentältä. Aamulla otimme suunnan kohti St. Bartsia joka olisi välietappi St. Martinille. Sattuneesta syystä tai toisesta ei aamulla ollut havaittavissa tuulen virettäkään vaan Karibianmeri oli lähes peilityyni. Matka alkoi siis totuttuun tapaan konevoimalla. Meri pysyi tyynenä loppupävän joten keskityimme merieläinten havannointiin, joka palkittiinkin lukuisilla valashavainnoilla päivän mittaan. Kun Bartsille oli matkaa vielä 18 nm pysähtyi veneen moottori yllätyksenä ja pyytämättä... Pienen tutkimisen jälkeen totesimme, että aluksen polttoainevarat olivat lopussa. Olimme keskellä autiota Karibianmerta purjeveneessä ilman tuulta. Siis täysin olemattoman tuulen ja aaltojen armoilla, ilman mahdollisuutta käyttää kone- tai purjevoimaa. Onneksemme emme olleet ainoa vene Barbudan ja St. Bartsin välillä vaan saimme VHF puhelimen avulla kutsuttua perässämme tulleen amerikkalaisen aluksen luoksemme. Heillä oli mukana kanisterissa 20 litraa varadieseliä, jotka ostimme sopuhintaan, jotta pääsisimme jatkamaan St. Bartsille.

Päädyimme Bartsille juuri ennen auringonalaskua ja vähäiseen polttoainemäärään vedoten saimme paikan kylän laiturissa. Laituripaikka luvattiin vain yhdeksi yöksi koska Ameriikan lumimyrskyjen vaikutuksesta olisi Karibialle asti tulossa pohjoisen puoleista maininkia joka nostaisi reilusti sataman vettä. Pahaksi onneksemme ei koko satamasta saanut polttoainetta vaan sitä piti käydä hakemassa taksilla saaren lentokentän luona olevalta bensa-asemalta. Polttoaine-episodin takia emme juuri ehtineet saareen tutustua mutta kävimme kuitenkin iltasella kävelyllä kaupungilla. Matkaoppaissa paikkaa mainostetaan mallien ja muun jet-setin lomailupaikkana mutta aika tavalliselta kaduilla näkynyt porukka tuntui. Kauppavalikoimasta löytyi kuitenkin maailman huippumuoti-, kello- ja korumerkkien myymälöitä.

9.3.2013
Aamulla tuuli oli virinnyt sen verran, että pääsimme edes pienen matkan purjehtimaan kohti St Martinia. Olimme menossa yöksi saaren lentokentän läheisen sisälaguunin marinaan, joka oli vain muutaman kerran päivässä avattavan nostoautotiesillan takana. Jäimme ankkuriin läheiselle rannalle ja kävimme katselemassa kohteen maailmakuulua päänähtävyyttä eli laskeutuvia lentokoneita... Kiitorata alkaa pari sataa metriä saaren rannasta ja siinä välissä on vielä autotie ja uimaranta. Uimarannalla voikin siis katsoa kun ulapalta lähestyvä jumbojetti tuntuu laskeutuvan suoraan päällesi, ylittäen sinut korvia huumaavan melun säestyksellä vain parinkymmenen metrin korkeudella, laskeutuen sitten takanasi kiitoradalle. Ikimuistoinen kokemus.

Nostosilta avautui klo 17:30 joten kiiruhdimme takaisin veneelle. Sillanpielen baarin terassilla oli paljon turisteja ihmettelemässä sisäänajoamme. Sisälaguuni tuntui aika sekavalta satoine ankkuroituine aluksineen ja sokkeloiselle rantaviivalle levittäytyneine marinoineen. Löysimme kuitenkin paikan itsellemme IGY marinasta, jossa oli pari muutakin suomalaisvenettä mm. Purjelaivasäätiön Vahine. Kävin illalla lentokentällä etsimässä laukkuani mutta huonoin tuloksin kun tarvittavaa henkilökuntaa ei ollut paikalla. Onneksi seuraavana päivänä tärppäsi vaikka silloinkin meinasi tulla vesiperä kun eivät löytäneet laukkua minun nimelläni. Olimme Helsingissä tsekanneet usean henkilön laukut sisään samaan aikaan ja laukku oli mennyt Jarin nimelle...

Teimme illalla vielä pienen kävelykierroksen kylille. Paikka tuntuin olevan jenkkituristeille pyhitetty rantalomakohde josta oli perinteinen karibialainen kulttuuri kaukana. Kävimmekin syömässä hampurilaiset ja palasimme veneelle. Marinan vieressä olisi ollut muutama mukavan oloinen ravintola mutta olivat jo kiinni.